Saapumisen jälkeen nukuimme kukin pienet "päiväunet" ennen suurta seikkailuamme kaupungilla. Päätimme käydä ensiksi ruokakaupassa, sillä meillä kaikilla oli huutava nälkä. Kartan mukaan kauppakeskus olisi muutaman korttelin päässä ja etäisyys näytti olevan monta kilometriä. Kai nyt nelistään matka taittuu... Todellisuudessa kauppakeskus "Olimpiin" oli lähempänä kuin luulimmekaan, ja olimme perillä silmänräpäyksessä.
Ensimmäiseksi hommaksi tytöt hankkivat puhelinliittymät. Tämäkin asiointi meni sähläykseksi, myyjän osalta siis... Ja kun päästiin lopputulokseen, niin toinen myyjistä pyysi passit (ja tämän myyjän perusilme taisi olla "kyllästynyt"), vaati allekirjoitukset ja leimasi sopimukset. Koko touhuun meni varmaan ikuisuus. Oli miten oli, menimme hetkeksi katsomaan vaatekauppoja ja päästiin sitten ítse asiaan! Ruokaa!
Ostimme kaikkea mahdollista. Kaupassa myytiin tuoretta leipää, joka oli niin pehmeää, että sitä olisi voinut käyttää tyynynä! Ostimme myös tuoretta smetanaa ja kaalipiirakoita ja ne oli kaikki niin omnomnom! Kunnes pääsimme lihatiskille... Meidän piti ostaa jauhelihaa, mutta tiskillä se liha näytti aivan järkyttävältä. Jotta myyntimenekki olisi edes jonkinnäköinen, myyjät olivat laittaneet vähän tuorempaa lihaa pinnalle ja alta pilkotti harmaa massa. Päätimme kuitenkin, että ostamme sitä lihaa... Myyjä kouhi astian alimmasta kohdasta vanhaa lihaa eikä ollut moksiskaan. Saatuamme lihapussin, minä ja Katja avattiin se paketti ja haistettiin sen sisältö. Hyvä, ettei taju lähtenyt! Mitään niin ällöttävää en ole ikinä kokenut... Mietittiin hetken tyttöjen kanssa, mitä tekisimme tuon lihan kanssa. Valitetaanko myyjälle? Jätetäänkö pussi jonnekin tiskille? Otetaanko mukaan ja paistetaan se, jos vaikka se olisi syömäkelpoista? Päädyimme jälkimmäiseen vaihtoehtoon.
Kun pääsimme kotiin, aloimme kokkailemaan ja Julia innostui kämpän siivoamisesta. Kaikki siis tekivät jotain. Ja lihapussi makasi pöydällä kohtalokkaasti... Joka kerta kun kävelimme sen pussin ohi, tutkailimme sitä ja mietimme, kannattaako siitä tehdä ruokaa. Mitä jos sasisimme siitä ruokamyrkytyksen? Meidän kämpässä on vaan yksi vessa. Kuitenkin paistettiin se liha, ja siitä kantautui niin jumalaton löyhkä, että päätimme yhteismielin keittää pelmenit sen sijaan. Mitä teemme lihan kanssa? Annetaan kulkukoirille. Mutta mitä jos nekin saa siitä ruokamyrkytyksen? Hyvä kysymys.
Siispä eiliseen päivälliseen kuuluivat pelmenit smetanalla ja salaatti Olivje.
Ruoka maistui ja sen jälkeen unikin maistui. Minä ja Paula menimme toisille päiväunille, kun taas reippaat Julia ja Katja tekivät uutta järjetystä huoneessaan. Sen jälkeen kun heräsimme, joimme teet ja päätettiin nelistään, että menisimme valokuvakierrokselle kaupungille. Meidän vieressä seisoi palaneita taloja, jotka olivat aika creepyjä <3
Ensimmäiseksi hommaksi tytöt hankkivat puhelinliittymät. Tämäkin asiointi meni sähläykseksi, myyjän osalta siis... Ja kun päästiin lopputulokseen, niin toinen myyjistä pyysi passit (ja tämän myyjän perusilme taisi olla "kyllästynyt"), vaati allekirjoitukset ja leimasi sopimukset. Koko touhuun meni varmaan ikuisuus. Oli miten oli, menimme hetkeksi katsomaan vaatekauppoja ja päästiin sitten ítse asiaan! Ruokaa!
Ostimme kaikkea mahdollista. Kaupassa myytiin tuoretta leipää, joka oli niin pehmeää, että sitä olisi voinut käyttää tyynynä! Ostimme myös tuoretta smetanaa ja kaalipiirakoita ja ne oli kaikki niin omnomnom! Kunnes pääsimme lihatiskille... Meidän piti ostaa jauhelihaa, mutta tiskillä se liha näytti aivan järkyttävältä. Jotta myyntimenekki olisi edes jonkinnäköinen, myyjät olivat laittaneet vähän tuorempaa lihaa pinnalle ja alta pilkotti harmaa massa. Päätimme kuitenkin, että ostamme sitä lihaa... Myyjä kouhi astian alimmasta kohdasta vanhaa lihaa eikä ollut moksiskaan. Saatuamme lihapussin, minä ja Katja avattiin se paketti ja haistettiin sen sisältö. Hyvä, ettei taju lähtenyt! Mitään niin ällöttävää en ole ikinä kokenut... Mietittiin hetken tyttöjen kanssa, mitä tekisimme tuon lihan kanssa. Valitetaanko myyjälle? Jätetäänkö pussi jonnekin tiskille? Otetaanko mukaan ja paistetaan se, jos vaikka se olisi syömäkelpoista? Päädyimme jälkimmäiseen vaihtoehtoon.
Kun pääsimme kotiin, aloimme kokkailemaan ja Julia innostui kämpän siivoamisesta. Kaikki siis tekivät jotain. Ja lihapussi makasi pöydällä kohtalokkaasti... Joka kerta kun kävelimme sen pussin ohi, tutkailimme sitä ja mietimme, kannattaako siitä tehdä ruokaa. Mitä jos sasisimme siitä ruokamyrkytyksen? Meidän kämpässä on vaan yksi vessa. Kuitenkin paistettiin se liha, ja siitä kantautui niin jumalaton löyhkä, että päätimme yhteismielin keittää pelmenit sen sijaan. Mitä teemme lihan kanssa? Annetaan kulkukoirille. Mutta mitä jos nekin saa siitä ruokamyrkytyksen? Hyvä kysymys.
Siispä eiliseen päivälliseen kuuluivat pelmenit smetanalla ja salaatti Olivje.
 |
| Salaattiainekset! |
 |
| Pelmenit kiehumassa! |
 |
| Omnom! |
Venäjä on tunnetusti kontrastien maa. Rähjäisten, palaneiden ja puolikuntoisten talojen vastapäätä seisoivat kunnostetut ja kauniit lukaalit ja uudet kerrostalokompleksit.
Ei kaikki rähjäiset mökit ovat olleet ihan järkyttäviä. Yksi mökeistä oli rapistunut kauniisti ja se oli todella lumoava.
Kun tulimme kotiin, niin heti kuului koputus ovesta. Oven takana seisoi skotti, joka kysyi, olisimmeko halunneet tulla mukaan baariin. Kiiruhdimme laittaamaan vaatetta päälle ja istuimme illan Kalinin baarissa. Minä ja Paula lähdimme ennen kahtatoista kotiin nukkumaan, koska harmikseni baarissa tupakoitiin ja sain siitä kuolettavan pääsäryn. Muut tytöt jatkoivat bailaamista ja he tutustuivat paremmin muihin asuntolan asukkaisiin. Meillä pidetään kuulemma seuraavat bileet!
Ja lopuksi vielä härski juttu:
Ja lopuksi vielä härski juttu:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti