Perjantaina oli naistenpäivä, mikä tarkoitti sitä, että oli vapaata koulusta. Edellisenä iltana meidän lukaalissa vietettiin pienimuotoiset illanistujaiset skottien kanssa ja treenattiin juomakättä huomista varten. Kovin myöhään emme seurusteltu, koska piti säästää voimia.
Naistenpäivä Venäjällä on vakava asia. Naiset, miehet, lapset ja vanhukset pukeutuvat parhaimpiinsa, ja naisilla on kauniit meikit ja kymmenen sentin korot jaloissaan, vaikka ulkona olisi loskaa ja jäätä. Kaduilla myytiin tonneittan kukkia, pääasiassa tulpaaneja ja mimosia. Kadulla jaettiin naisille ilmapalloja, Rafaello-konvehteja ja kukkia. Lisäksi kaduilla oli poneja ja hevosia, ratsastusta varten.
Keskustassa oli pienimuotoinen toritapahtuma naistenpäivän kunniaksi. Siellä myytiin kaikennäköistä rihkamaa (yllätys). Ja sellaistakin tavaraa kuin alla olevassa kuvassa.
Kävimme Sinin ja Paulan kanssa naistenpäivän kunniaksi syömässä Jolki-Palkissa. Siellä ruoka oli ihan hyvää, tilasin itselleni lämpimän salaatin kananmaksan ja pekonin kera ja join karpalomehua.
Vaikka venäläinen asiakaspalvelu on tunnettu töykeydestään, niin naistenpäivän kunniaksi jokaisella pöydällä seisoi kaunis lappu, joka toivotti kaikille naisille onnea, kauneutta, rakkautta ja viehätysvoimaa.
Lounastelun jälkeen päätimme käydä kaupassa, mutta poikettiin matkalla sirkuksen luona. Sirkus oli täynnä ihmisiä, eikä lippujen hinnoista ja esitysten aikatauluista saanut selvää, koska ei mahtunut liikkumaan mihinkään. Päätimme luovuttaa ja käudä lippukassalla sitten joku toinen kerta, kun ei olisi niin paljon ihmisiä paikalla. Menimme puistoon ja huomasimme järjettömän määrän koristeltuja hevosia ja poneja. Kävin silittämässä yhtä hevosta, joka tykästyi takkini hajusta... Hevosta taluttava tyttö houkutteli minua ratsastamaan ja ennenkuin huomasinkaan, olin hevosen selässä. Olin onnesta soikeana ja tytöillä on kuva-aineistoa säteilevästä naamastani.
 |
| Tälläisen selässä ratsastin! |
Sen jälkeen löysimme Paulan kanssa harrastus- ja taidetarvikeliikkeen, jonka nimi oli "Hobbi i ti" ja se varmaan lausutaankin "Hobitti"... Ihastuimme liikkeen nimeen ja ihastuimme vielä enemmän sen liikkeen sisältöön. Siellä oli kaikkea mahdollista! Käsityö-, kuvataide-, muotoilutarvikkeita kaikenlaiseen makuun! Lapsille, amatööreille ja ammattilaisille! Olin kuollut ja päädyin paratiisiin.
 |
| <3 |
Tuon ihanuuden jälkeen kävimme lähikaupassamme ostamassa tuoretta alkoholijuomaa ja kurkistimme aika ajoin lihatiskin suuntaan, jospa siellä on noudatettu tuoreen lihan myymistä. Menimme kotiin, korkkasin itselleni skumpan ja juhlat alkoivat. Meidän lukaalissamme olivat pienimuotoiset etko-etkot, ja käytävän toisella puolella oli skottien etkot. On käsittämätöntä, miten pieneen kaksioon voi mahtua niin paljon ihmisiä. Puhuin varmaan kuudella eri kielellä ja loppuillasta en enää muistanut tarkkaan tapahtumia. Etkojen jälkeen menimme Sunrise-nimiseen yökerhoon ja meille oli järjestetty omat VIP-tilat. Siitäkin muistan vain hämärästi ja Katja oli taluttanut minut kotiin nukkumaan. Minulla meni varmaan aika lujaa...
Seuraavana päivänä oli helvetillinen krapula. Minua vilutti, närästi, oksetti, minulla oli kuuma, jano ja nälkä. Sokerina pohjalla minun päässäni soi koko päivän Buddy Hollyn Everyday-biisi, jota soitetaan meidän lähikauppamme mainosradiossa koko ajan. Minulla oli Buddy Holly-krapula.
Kaiken kukkuraksi minulla oli sietämätön McDonald's-nälkä. Sovimme Paulan kanssa, että kävisimme Mäkkärissä kun saisimme kotiläksymme hoidettua. Eli läksymme oli kysellä paikallisilta, missä sijaitsee joku patsas. Turha mitään kysellä... menimme suoraan meidän määrätyille patsaille, otimme niistä kuvan ja marssimme kohti Mäkkäriä.
 |
| Kotiläksyni: Krylovin patsas |
 |
| Taivaallista krapularuokaa! |
Tehdessämme ristiretken valittuun pikaruokalapaikkaan käytimme ensimmäistä kertaa julkisia kulkuneuvoja: marshrutkaa ja ratikkaa. Lippujen hinta marshrutkalla - 15 ruplaa (huikeat 0,38 euroa) ja ratikalla - 12 ruplaa (halvempi kuin marshrutka! vain 0,30 euroa! mikä säästö!!!).
 |
| Marshrutka sisältä |
 |
| Ratikka sisältä |
 |
| Ratikka |
Olen kuuluisa siitä, että minulla on omat tavat pysäyttää liikkuvia kulkuvälineitä: hyppäämällä niiden eteen. Emme jaksettu odottaa seuravaa marshrutkaa, niin bongasin takanamme hitaasti liikkuvan ratikan ja hyppäsin sen eteen. Kotin ratikan ovea ja kysyin, menisikö se meidän lähikaupan ohi. Kuljettaja ja konduktööri eivät olleet moksiskaan hyppään-vaarallisen-ajokin-eteen-tempauksestani, vaikka Paula ja Suski olivat hätää kärsimässä kanssani. "Sinä ja sun aivopierut..." Paula sanoi minulle kun istahdimme ratikkaan. Mutta pääsimme mukavasti perille ja koimme paljon uutta ja jännittävää.
Kävimme taas kaupassa ja ostin itselleni oman mukin! Ja hieno muki se onkin!
Ja enää perinteinen loppukevennys:
 |
| Street of the grey, but of the old! |
