Nyt on viimeinen ilta Tverissä, ja kaden tunnin päästä lähden asunto nro 21:stä pois ikuisiksi ajoiksi... Ja klo 1.07 olenkin junassa kohti kotikontuja. Lähden tästä kaupungista haikein mielin. Kaikkea kivaa on koettu ja nähty, muttei silti tarpeeksi. Hieman kaduttaa, etten osallistunut kaikkiin mahdollisiin pippaloihin ja kaljoitteluihin, ekskursioihin ja reissuihin. Mutta tulipa tutustuttua uusiin ihaniin ihmisiin ja nämä kokemukset ovat kallisarvoisia. Minun on pakko palata tänne vielä joskus!
Tämänkertaisessa päivityksessä on kuvia Tveristä, viimehetken tunnelmista ja meidän kämpästä.
Trjohsvestakajan kävelykatu
Kirsikkapuu
Edellinen viikko oli todella lämmin ja ihana. Aurinko paistoi joka päivä ja ulkona oli vähintään 25 astetta. Valitettavasti seuraava viikko oli kurjempi, satoi ja lämpötila oli 20 paikkeilla. Varmaan Tver suree meidän lähtöämme...
Huonosta säästä huolimatta kävimme isolla porukalla laser tagissa. Alueena toimi hylätty 5-kerroksinen rakennus ja pelin aikana oli muutamia eriä. toinen toisistaan hauskempia. Oli todella kivaa!
Matkalla laser tagiin.
Aseiden valinta
Creepy rappukäytävä
Tältä näyttää reitti laser tag-paikkaan
Rakennus, jossa leikittiin hippaa
Volgan rantapuisto
Chicken housen terassi
Ja nyt lopuksi kauanodotettuja kuvia meidän rakkaasta asunto 21:stä, olkaa hyvät!
Paulan ja Seran datisresidenssi
Sänkyni huikean näköiset lakanat!
Saatana
Julian, Katjan, Paulan ja Seran kommunalkakeittiö <3
Tosiaan, tästä kokemusta en luopuisi! Kiitokset kämppiksilleni Paulalle, Julialle ja Katjalle, olitte aivan ihania ja rakastan teitä yli kaiken! <3 Lopetan kirjoittamisen tähän, mulla meni roska silmään...
Kun pitää tehdä tärkeitä koulujuttuja, on aika päivittää blogia pitkästä aikaa :D
Kuukauden aikana olen siis ehtinyt käydä isäni luona Pihkovassa ja olen kokenut paikallisen junaliikenteen toimivuutta. Lisäksi käväisin viikonmittaisella pikalomalla Suomessa, olen tehokkaasti lykkäilyt tärkeiden koulujuttujen tekemistä ja ehtinyt jopa tehdä pienimuotoisen Tver-Pihkova-Valkovenäjä-Pihkova-Tver-reissun. Luvassa on jälleen kuvapläjäys!
Tverin juna-aseman odotushallissa
Platskarta. Huomaa stylet verhot!
Viheliäinen nukkumapaikka
Rakastan yli kaiken matkustamista, mutta platskarta on yksi inhottavimmista matkustustavoista ikinä. Tosin se on myös halvin vaihtoehto, sillä hyttipaikka maksaa mansikoita. Ja mitä useammin matkustaa junan platskartassa, sitä paremmin oppii eri paikkojen merkityksiä. Paras nukkumapaikka on yläosa, sillä siinä saa olla jokseekin rauhassa ramppaavista ihmisistä. Huonoin paikka on käytäväpaikan alaosa, mutta se on koettava, että oppii välttämään sellaista paikkaa kuin ruttoa.
Pihkovassa. Tuon kirkon nimeä en ikinä muista, vaikka tukikohtani on tuota vastapäätä...
Pihkovan rantakatu
Saavuttuani Pihkovaan voitonpäivää edeltävänä päivänä vanhempani ilmoittivat minulle, että tulisivat Suomesta vähän myöhemmin, joten minulla oli kaksi vaihtoehtoa: nyhjöttää isän asunnolla siihen asti, kun vanhempani tulisivat TAI viettää päivän tuttavaperheen luona. Valitsin jälkimmäisen. Päivän aikana kävimme ihastelemassa Peipsijärveä. Ilma oli mitä ihanin: oli lämmintä, aurinko paistoi, eikä taivaalla ole ollut ainuttakaan pilvenhattaraa. Vasen käteni onnistui jopa palamaan auringossa. Älkää kysykö miten....
Pihkovan ulkopuolella sijaitseva hökkelikylä
Peipsijärven rannalla.
Tuttavaperheen koira Anatoli (Tolik)
Levähdyspaikka Peipsijärven vierailun jälkeen.
Vahnempani tulivat noutamaan minut seuraavan päivän aamuna, joten seikkailumme voi alkaa...
Babushka tekee parhaimmat blinit!
Rakas babushkani
Babushkan luona oli ihan kivaa, istutimme perunoita ja suoritettiin kevätsiivous babushkan kämpillä. Tuli heitettyä varmaan kymmenen muovikassillista roskia ja turhia tavaroita, jotka olivat babushkan mielestä ihan hyödyllisiä (ja joita hän ei ole käyttänyt viimeisen kymmenen vuoden aikana = turha). Ja vaikka babushkalassa on ihan kivaa, niin nukkuminen ei ole ihan kivaa. Nukuimme siskoni Esmin kanssa samassa sängyssä ja babushka piti yksiössään kaikki ikkunat kiinni, ettei me vahingossakaan vilustuta. Nukkuminen oli viheliäistä kuumuudessa ja hapen puutteessa, ja tilanteen kruunasi babushkan herääminen viiden aikaan aamulla. Tämä tarkoittaa sitä, että hän kuljeskelee ympäri yksiössään, juttelee kukilleen, rukoilee, touhuilee keittiössä kovaäänisesti ja kyselee meiltä viiden minuutin välein "Haluatteko syödä jotain?", "Mitä tehdään aamiaiseksi?", "Nukutko sinä?", "Mikset vastaa?" jne. Eräs venäläisen humoristiryhmän sketsi tuli mieleen ja tajusin, ettei se ole vitsi, vaan silkka totuuden kuvaus.
Esmillä oli synttärit, niin pöytä notkui herkuista... ja tuo oli vielä alkupala!
Baranovichin kaupunki lintuperspektiivissä
Kaupungin ja hökkelikylän raja
Kasvi, joka pilaa elämäni. Nyt kaikki kasvitieteilijät HOI! Mikä puska on kyseessä?
Baranovichin keskusta
Pikkusiskoni Esmi vietti synttäreitään sitten Valkovenäjällä, ja paikalliset tietää, miten juhlitaan. Ruuasta ei ollut pulaa ja juomaakin löytyi ihan tarpeeksi. Iltaa myöten babushkani ja hänen veli vetivät matsia siitä, onko Valkovenäjän presidentti/diktaattori Lukashenko hyvä tyyppi, ja siitä keskustelu rönsyili Stalinin valtakauteen ja sitten isovanhempien lapsuuteen ja natsi-invaasiohin. Lopputulos oli se, että babushkani pahoitti mielensä ja vaati, että menisimme kotiin nukkumaan (kello oli kymmenen illalla). Babushkani on ihana ihminen, mutta joskus hän osaa olla todella inhottava. Hän sätti hiuksiani ("Hirveän rumaa sellainen, pitää hiuksia auki, näytät ihan barbaarilta!"), sätti juomistani ("Kauheaa! Sinusta tulee alkoholisti tätä rataa!") ja lisäksi painoani ("Koita laihduttaa seuraavaan reissuun mennessä, ei ole hyvä tämä..."). Ähh...
Sunnuntaiaamuna tehtiin lähtöä takaisin Venäjälle. Matkalla poikettiin Khatynissa, entinen kylä, joka on kärsinyt natsi-invaasiontoisen maailmansodan aikana. Tunnelma oli aluksi ahdistava, mutta ympäristön kauneus lopulta lievitti ahdistuksen.
Patsas ainoalle eloonjäännelle kyläläiselle, joka selvisi kylänpoltosta
Kaikki mitä jäi jäljelle natsi-invaasiosta
Kylteissä on ilmoitettu unhrien nimet, jotka asuivat tässä kylässä
Taloista oli jääneet jäljelle talojen perustukset ja piiput
Muistomerkki muille kärsineille kylille
Äidin ja babushkan kotipaikkakunnassa menehtyi 31 000 ihmistä sodan aikana
Saavuimme Pihkovaan myöhään illalla, enkä enää ehtinyt Tverin junaan, joten päätin lepäillä yhden päivän verran. Sain viimeisen lipun Tveriin ja platskarta oli edellistä laadukaampi, joten siellä kelpasi matkustella.
Uusien vaunujen platskarta. Mukavan näköistä, eikö?
Sellainen reissu siis. Enää pari viikkoa jäljellä Tverissä ja sitten palataan takaisin Suomeen. Tämän parin viikon ajan on ollut lämmintä niin Venäjällä, kuin Valkovenäjällä ja minua hieman hirvittää palata kylmään Suomeen. Viime reissussa onnistuin sairastumaan flunssaan... Ei ollut kivaa. Mutta toivotaan, että Suomessa on yhtä kiva ilma, niin jaksaa siellä olla, ettei tarvitse heti varata lippuja etelänmatkaan :D
